Villa Breda – tulevaisuuden palvelukampus kaiken ikäisille

“Kuuluuko?” “Ei kuulu!” “No olisihan se pitänyt arvata, että täällä on vanhuksia läsnä”, veistelee kaupunginjohtaja Torsten Widén Kauniaisten kaupungintalolla naurunremakan säestyksellä. Alkamassa on Aalto-yliopiston Rethinking Villa Breda -projektin yleisötapahtuma, jossa teollisen muotoilun sekä IDBM-ohjelman opiskelijoista koostuvat kansainväliset työryhmät esittelevät Kauniaisten alueen vanhuksille, päättäjille ja muille asukkaille visionsa tulevaisuuden palvelukampuksesta. Puhetta ei pidetä tyhjälle salille, vaan ulkona riehuvasta lumimyrskystä huolimatta tupa on niin täynnä kuulijoita, että istumapaikkoja on vaikea löytää.

Rethinking Villa Breda on 365 Wellbeing -hankkeeseen kuuluva projekti, jonka päämääränä on haastaa totuttuja tapoja organisoida kunnallispalveluita. Nimensä mukaisesti projekti keskittyy Villa Bredan palvelukeskukseen ja sen tulevaisuuteen.  Kaupunginjohtaja Widénin mukaan samassa salissa, jossa tapahtumaa järjestetään, hyväksyttiin vuotta aiemmin vanhustenhuollon uusi kehitysstrategia, jossa painotetaan sellaisia palvelumuotoja, jotka tukevat kotihoitoa ja avustettua asumista laitoshoidon sijaan.

“Me toivomme, että te esittelette meille jotain, josta sanomme ‘vau, tuota emme tulleet ajatelleeksi’ – siinä on teille haastetta”, päättää Widén puheensa projektin työryhmille. Ei mitään paineita, siis.

Kaupunginjohtaja Torsten Widén avaa tapahtuman.

Ikä kertoo jo nykyisin vähemmän kuin asenne

Tapahtuman käynnistää Helsingin ylioipston sosiaaligerontologian professori Antti Karisto, joka kertoo paikalla olijoille hieman siitä, millaista on vanhuus ja eläkeikä nyt, ja mitä se on tulevaisuudessa. Toisin kuin esimodernissa ja modernissa maailmassa, jossa yhteiskunta ja elämänvaiheisiin sidotut käytöstavat olivat tarkastikin määräytyneitä, tilanne on nykyisin toinen. Myös vanhuus on notkeaa ja joustavaa, ja elämän puitteet ovat väljemmät. Vanhukset eivät ole yksinäisiä passivoitujia, vaan he aloittavat yllättävän paljon uusia harrastuksia aivan loppumetreille saakka.

Professori Kariston mukaan eläkkeelle jäämisen ja vanhuuden väliin on muodostumassa "kolmas ikä", uusi aktiivinen elämänvaihe.

Tällä hetkellä on mielekästä erotella kalenteri-ikä, biologinen ruumiinkuntoon viittaava ikä, koettu ikä ja sosiaalinen ikä. Se, että joku on 65-vuotias, ei kerro enää ihmisestä juuri mitään. Muodostumassa on niin kutsuttu “kolmas ikä”, joka sijoittuu työiän ja vanhuuden väliin, ja tähän ikävaiheeseen on muodostumassa oma kulttuurinsa. Muutos on sama kuin esimodernin ja modernin yhteiskunnan murroksessa, jolloin syntyi käsite nuoruudesta. 16-vuotias teini ei enää mennyt suoraan töihin ja alkanut rakentaa elämää, vaan tässä välissä eletään nuoruutta. Samanlainen murros on tapahtumassa eläkeiän kieppeillä. “Vanhuus on asenne” on professori Kariston mielestä kuitenkin pään laittamista pensaaseen, sillä vanhuus on kyllä myös muuta – vaikkatoimintakykyä yrittää ylläpitää, se alkaa vääjäämättä rapistua, ja tämä asia tulee ottaa huomioon palveluita suunniteltaessa.

Rethinking Villa Bredan työryhmät ovat varsin kansainvälisiä, ja ne koostuvat teollisen muotoilun ja IDMB-ohjelman maisteriopiskelijoista.

Hyvin toimiva palvelukeskus on käyttäjiensä näköinen ja eräänlainen toimintojen tavaratalo. Sisään astuessaan voi päättää mitä tekee, vai tekeekö mitään – istuuko kahville, lähteekö keramiikkakurssille, vai meneekö “miesten majaan” istumaan äijäporukalla.

Professori Karisto päättää esityksensä muistuttamalla siitä, että muotoilu on muutakin kuin käyttöesineiden rakentamista. “Villa Breda on varmasti innostavampi muotoilun kohde kuin juomalasi.”

Suunnittelua yhdessä ja työryhmissä

Tapahtuma ei ollut pelkkiä kalvosulkeisia, vaan sen ydin oli yhteistö projektin työryhmien sekä paikalla olevien vierailijoiden kanssa. Rethinking Villa Breda -projektissa työskentelee seitsemän ryhmää, joista jokaisella on oma näkökulmansa suunnitteluun.

Projektin seitsemän työryhmää paneutuivat palvelukeskuskonseptin eri osa-alueisiin.

Ensimmäinen ryhmä käsittelee yksinäisyyttä, sen eri ilmenemismuotoja ja keinoa torjua sitä. Kakkosryhmän työn kohde on viisauden jakaminen – sellaisten kohtaamistapojen kehittäminen, joissa nuoret voivat puhua iäkkäämmille ihmisille asioista, joita on vaikea ottaa esille vaikkapa perheen parissa.

Kolmosryhmä käsittelee sitä, miten eläkkeelle siirtymistä voi suunnitella paremmin. Eläköitymisen jälkeen on 15 vuotta tehokasta peliaikaa: “say it out loud: I’m retired and I’m proud!” Nelosryhmä suhtautuu lähestymistavassaan Kauniaisiin kokonaisuutena, jolloin suureen mittakaavaan keskittyminen mahdollistaa myös pienempiin asioihin puuttumisen. Lisäksi heillä on työn alla tapa käsitellä yksilön ja kaupungin resursseja siten, että niitä voidaan käyttää nimen omaan oman yhteisön rakentamiseen.

Yleisö antoi aktiivista palautetta, jota toinen projektin koordinaattoreista Kirsikka Vaajakallio kirjoitti muistiin kynä sauhuten.

Ryhmä viisi etsii työkaluja ihmisten interaktioon yksilöllisellä tasolla – ei ainoastaan vanhusten, vaan koko yhteiskunnan, kuten sukulaisten, lasten ja vanhustenhoidon henkilökunnan. Miten suhtautua ja kommunikoida vanhenemisesta ja millaisia työkaluja ihmisille voitaisiin kehittää tunteiden jakamiseen ja vaikeista asioista, kuten kuolemasta, puhumiseen.

Kutosryhmä on ottanut kohteekseen ruoan ja ruokailun, joka voi olla hyvin sosiaalinen tapahtuma. Entäpä jos sitä laajentaisi ruoan kasvattamiseen, valmistamiseen, itse ruokailutilanteeseen ja ruokailuteeman kanssa leikittelyyn. Seitsemäs ryhmä käsittelee yksilöllisyyttä ja monimuotoisuuden hyväksyntää, sekä tapoja tuoda sosiaalisia aktivititeettejä yksilöllisellä tavalla. Eräs esimerkki tästä ovat pienet, luonnolliset ihmisten väliset jokapäiväiset kohtaamiset, joiden merkitys yksinäiselle henkilölle voi olla yllättävän suuri.

Paikalle saapuneet kauniaisten asukkaat ja päättäjät ottivat aktiivisesti osaa palaute- ja ryhmätyöosuuteen.

Yhteistyötä ja tuloksia

Yleistön osallistuminen ja ryhmätyöt ovat yleensä suomalaisten kanssa pieni haaste, mutta tästä ei ollut tapahtumassa jälkeäkään. Vierailijat osallistuivat hanakasti työryhmien antamiin tehtäviin, ja lopputulokset olivat mielenkiintoisia. Koska paikalla oli niin Kauniaisten päättäviä henkilöitä, paikallisia vanhuksia kuin muita paikallisia asukkaita, tapahtuma yhdisti hienolla tavalla useita eri elämänpiirejä ja näkökulmia. Työryhmät saivat arvokasta ja monipuolista lisätietoa aihepiiristään ja joutuivat paikoin kyseenalaistamaan omia ennakkokäsityksiään. Tällaista on yhteistyössä tehtävä muotoilu parhaimmillaan.

Rethinking Villa Breda -projektin etenemistä voi seurata 365 Wellbeing -projektin sivustolla osoitteessa http://365wellbeing.aalto.fi.

Ikäryhmien, kulttuurien ja näkökantojen kohtaaminen oli hedelmällistä maaperää uusille ideoille.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

41,599 Spam Comments Blocked so far by Spam Free Wordpress

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>